Outoa että tasan viikko sitten olin niin onnellinen. Janikin kysyi junassa kun tultiin pikku ilonan kans kotiinpäin "oletko nyt onnellinen?" ja olinhan minä. Mulla oli tavallaan kaikki mitä tarvitsin. Ihana poikaystävä, Merlin, isompi asunto ja pikku ilona. Aluksi Merlinistä näki ettei se ollut innoissaan uudesta pikkusiskosta. Varsinkaan kun tämä söi kaiken ja yritti nappailla tuuheasta hännästäkin kiinni. Lelutkin ryöstettiin, paitsi tietenkin tiikeri joka on merlinillä ollut aina. Se oli sen lempilelu. Merlin ei ikinä murissut tai ollut vihainen jos joku toinen koira syö ruuat, juo vedet ja leikkii sen leluilla, mutta annappas ku menit tiikeriin koskeen niin johan tuli murinat ja mörinät.

Joka päivä merliniä alkoi kuitenkin kiinnostamaan pikku Ilona enemmän vaikka ärsyttävä napero onkin. Se hyväksyi jo nukkua samassa sängyssä Ilonan kanssa ja tietenkin meidän.

Tiistaina oli sitten päivä kun Merlin lähti ja ne viime viikon torstain onnen tunteet olivat jotain aivan muuta. Nyt on kulunut vasta muutama päivä ja suru ei hellitä. Koko ajan mielessä kelaa nauha joka näyttää kuvia koko merlinin lapsuudesta, murrosiästä,synttäreistä, maalaisreissuista, koiratreffeistä, kotona oleiluista, eläinlääkärireissuista ja viime hetkiin asti kun silittelin, suukottelin ja halailin sitä siinä eläinlääkärin pöydällä, Merlin oli vielä lämmin. Eilen juoksulenkilläkin itketti, koska merlin ei juossut vierelläni. Joka paikassa missä ollaan käyty merlinin kanssa herää joku muisto tai useampi. Ahdistavaa.

Minun on vaikea jatkaa elämää taas. Menetykset ovat aina olleet minulle kova paikka ja tunnen kauheaa syyllisyyttä vaikka tämä olikin onnettomuus, huonoa tuuria ja epäonnea. Merliniä ei korvaa mikään eikä kukaan ikinä.

Ilona tietenkin lohduttaa omalla hölmöllä käyttäytymisellään, jos ei Ilona olisi meillä olisi talo varmasti entistä kylmempi ja tyhjempi.

Haluaisin vain Merlinin takaisin. Kumpa kelloa voisi kääntää.

Merlin on täyttänyt jo 3-vuotta. Ajatella, minun pikkuiseni on jo iso poika. Muutenkin pojalla ja meillä on rutiineita sisältävä arki. Kaikki menee hienosti eikä ongelmia ole. Ainakaan suurempia, "pientä" tyttöjen jahtausta koirapuistossa. Jonka vuoksi olemme joutuneet miettimään kastrointia. Merlin ei ole ajatukseen reagoinut mitenkään;) Oletan hänen hyväksyneen asian. Juteltiin myös kasvattaja Niinan kanssa asiasta.

Haluaisimme seuraavaksi kotiimme tyttökoiran minkä takia kastrointi olisi myös tarpeen. Se helpottaisi maalla matkusteluja kun koirat siellä ovat irti pihalla niin eihän sitä tiedä mitä ne naapureiden koirein kanssa puuhailee, kun silmä välttää.

Haaveissa on ranskanbulldoggi tyttö Merlinille kaveriksi. Itse olen aina haaveillut sellaisesta ruttunaamasta kotiin. Toinen haaveni on Leonberginkoira, mutta se on sitten suuri tulevaisuuden haave kun elämäntilanne antaa periksi :) Kaveria merlinille on ollaan ajateltu jo 2-vuotta sitten. Asuimme ennen yksiössä ja minusta sinne ei toista koiraa olisi yksinkertaisesti mahtunut vaikka sellainen olisi muuten elämään sopinutkin. Nyt pari kuukautta sitten sain mukavan kaksion ensimmäisestä kerroksesta, pienellä pihalla ja seuraavana ajatuksissa olikin jo toinen koira.

Ollaan mietitty monenlaisia ruttunaamoja ja tutkiskeltu mitä olisi sopivin. Englanninbulldoggi,mopsi ja ranskanbulldoggi olivat ensimmäiset. Bostoninterrieriäkin vilkaistiin. Pohdiskelujen ja lueskelun tuloksena päädyimme ranskanbulldoggiin. Sopivan kokoinen, hyvä luonne (vaikkakin kuulemma hieman itsepäisiä;)), terveyskin ruttunaamalle hyvä. Sitten vain oikeaa koiraa ja kasvattajaa etsimään.

Koska tätä blogia ei taas vuoteen ollut päivitetty niin kaikki päivitykset tulevat kerralla :D ja! olemme myös
löytäneet ranskanpulla tytön. :) Kasvattaja vaikuttaa aivan upealta ihmiseltä, mikä on minulle tärkeää. Haluan tulla koirani kasvattajan kanssa toimeen hyvin. Tietenkin pentu vaikuttaa täydelliseltä. Heti kun näin kuvia tästä ihanasta pikku prinsessasta niin jotenkin sydämessä liikahti. Nyt vain suunittelemaan vauvan odotusta ja mitä kaikkea ihanaa sille voikaan hankkia.

Tietenkin jännittää miten tämä meidän poika ottaa pennun vastaan. Merlin kun on hieman hemmoteltu kakara ja meidän silmäterämme ollut aina. Voin jo nähdä sen tassuissa olevien valkoisten sukkien tummuvan mustasukkaisuudesta;) Loppujen lopuksi uskon, että kaikki menee hyvin.


Meillä oli myös surullinen syksy/alkutalvi, koska perheemme rakas Roope-setä lähti koirien taivaaseen. Roope oli maalaisherra ja varmaan aina tunsi sen kodikseen, koska siellä vietti nuoruutensa. Hän oli jo 12 vuotias ja alkoi näyttämään selvästi vanhuuden merkit. Yksi syksyinen vkloppu siskoni tuli Roopen kanssa maalle meitä hakemaan kotiin. Roope haukahti pihassa muutaman kerran ja katosi. Se oli ihan tavallista että jos herra halusi jäädä maalle viettämään aikaa se meni piiloon talon taakse yms. Kun lähdön aika kotiin koitti niin Roopea ei vaan löytynyt mistään. Huudeltiin, vihelleltiin ja kierreltiin kylän huudit (jos jonkun tyttökoira hajut olisivat houkutelleet vanhan herran reissun päälle). Siltikään ei mitään. Ajattelimme että se on päättänyt jäädä maalle, että tulemme hakemaan sen huomenna pois. Seuraavanakaan päivänä ei mitään, silloin alkoi jo huolestuttamaan. Ilmat olivat öisin jo kylmät ja Roope jo vanha. Olimme huolissamme koko perhe ja etsimme rakasta perheen jäsentämme. Parin viikon päästä alkoi jo toivo loppua. Ajattelimme kaikkea mahdollista mitä olisi voinut sattua. Olisiko joku ajanut roopen päälle ja ottanut sen autoon, ettei jäisi jälkiä? olisiko joku muuten vain varastanut sen? Joku petoeläin syönyt/tappanut? Sairaskohtaus? Kuitenkin kiersimme kaikki lähimetsät ja mahdolliset olin paikat missä roope viihtyi ja minne se olisi voinut mennä. Ei löytynyt karvatupsuakaan. Eikä kukaan ollut nähnyt sitä. Nyt jälkeen päin mietimme, että koska roope tunsi seudun kun omat taskunsa. Se oli varmasti odottanut, että pääsee kaupungista kotiin viimeiselle matkalleen. Se sanoi meille hyvästit haukahduksillaan ja lähti rauhassa omalle matkalleen. Vielä tätä kirjoitellessani ja muistellessani kyyneleet valuu. Oli se niin rakas meille ja rikkaus saada sellainen koira perheeseemme.

Joten kaikkea hyvää meidän Roopelle sinne koirien taivaseen ja toivottavasti olet perheemme suojelusenkeli jatkossakin.

Hui! mennyt taas aikaa ja aikaa ja lisää aikaa kun viimeksi päivitettiin.

Syysloma ja Merlin kävi maalla lomailemassa ja poroja hieman ajattamassa. Tosin, eihän tuo meidän poika uskaltanut niitä lähellekkään mennä mutta olihan se kivaa kun kerrankin joku juoksee karkuun.

Tänään leikittiin mesin kans. Ollaan koitettu n. kerran viikossa nähdä mesiä ja piettää koiratreffit. Niillä on niin kivaa yhessä. Tuntuu ettei ne väsy millään. Yleensä kotona kuitenkin vedetään sikeitä loppu päivä. Rauha maassa. Mesi oli kyllä urhea kun meni vielä uimaan! Täällä Lapissahan on jo jäät järvissä. Luulisi vesien olevan jo aika kylmää. Aina yhtä viehättävää käydä nuiden kahden kanssa ulkona kun mesi juoksee karkuun ja merlin yrittää astua sitä. oh. Otettiin kuviakin, minun kamerassa oli n.500 kuvaa ja varmasti niistä 300 oli "seksikuvia". No onneksi mesi on tiukkana eikä heru! :D Tuli olo kyllä kun oltaisiin oltu kuvaamassa jotain paritteluluontodokumenttia leikkivien koirien sijaan.. noohh..

Merlinin vatsa on toiminut hyvin ja ruoka maistunut. Sillä on kyllä paha tapa olla ilta/yö syöppö. Se aina niin mielellään napostelis yöllä ruokakupin tyhjäksi. Meidän roope vanhuksella oli sama homma. Yleensä jätetäänkin merlinille kupin pohjalle yöksi sitten pari desiä kapuloita että se voi narskutella :) kääk oon niin heikko tuon koiran kans!

Ollaan edelleen sitä mieltä molemmat Janin kanssa, että Merlin on niiiiiiin hemmoteltu pikku prinssi. Se saa kaiken.:D ollaan mietitty että pitäisköhän meidän alkaa opettaan ettei prinssi sais nukkua sängyssä? koska ollaan mietitty sitä toista koiraa ja mitäs jos niitä palleroita nukkuu kaksin kappalein sängyssä? mutta minun on vain pakko myöntää kun jani ei ole kotona niin on ihana kun merlin tulee sängyyn lämmittään jalkoja vasten. Ehkä prinssi saa pitää paikkansa.

Niin meillähän on tullut jo ensilumet ja jäät maassa. Pakkasta on ja hyi! PIMEÄÄ. Merlin kyllä oli ihan mielissään lumesta eikä tuo pakkanenkaan sitä näytä haittaavan.

Hieman kuvia siis seuraavaksi!

Meni hieman kaikki mönkään nuiden näyttelyiden osalta. Ensin Niina(Merlinin kasvattaja) soitti, ettei valitettavasti pääsekkään tulemaan kun tytöt ovat kipeänä. Me kuitenkaan ei lannistuttu siitä vaan jatkettiin suunitelmien mukaan. Kuitenkin perjantaina illalla Jani soitti mulle, että Merlinin tassu on pipi. Siihen oli lenkkeillessä tullut pikku viiltohaava ja Merlin sitten hieman ontuu tassua askelissaan. Ei päästy sitten näyttelyihin ollenkaan. Harmittaa kyllä kovin. Odotettiin ja jännitettiin niitä ekoja näyttelyitä. Huomenna sitten eläinlääkäriin jos poika vielä ontuu. Illalla ei kyllä mitään jälkeä enää edes näkynyt ja askeleet on olleet varovaisempia mutta eivät ontuneet. Saa nähdä sitten huomenna.

mutta eipäs tänään muuta. Jatketaan harjoittelua ja vielä me johonkin näyttelyihin osallistutaan!:-)

Näyttelyihin ollaan nyt treenattu joka päivä viikon ajan yhdessä merlinin ja mesin kanssa. Ensimmäinen päivä oli aivan kamala. Merlin ei totellut ollenkaan eikä kiinittänyt mitään huomiota mihinkään muuhun kuin mesiin. Kontaktia ei saanu ollenkaan eikä herkut, leikit tai mikään kiinnostanut. Toisena päivänä ensimmäiset 30-1h oli samanlainen rumba. Loppu ajasta kuitenkin Merlinin korvat alkoi palautuun ja päästiin oikeasti harjoittelemaankin jotain. Tänään oli jo aivan mahtavaa. Oikeasti olin niin ylpeä merlinistä ja toki mesistäkin! ne oli niin nätisti. Merlin juoksi näyttelyhihnassa nätisti vierellä aina hetken ja otti koko ajan kontaktia, pysyi paikallaan sen hetken mitä sitä on opetettu, istui, meni maahan, ja mikä parasta! totteli "tänne" käskyä! mitä se ei ole ennen liiemmin noteerannut. Parasta kuitenkin tuossa oli se kontaktin saaminen. Käydään ehkä illalla vielä vähän kahestaan harjottelemassa ennenkun pistetään nukkumaan :)! Paulalle ja Mesille todella paljon kiitosta, koska se että on ollut toinen koira mukana on auttanut paljon! Ennen merlinin korvat on tosiaan lähteny kokonaan kun "häiriötä" on ympäristössä. Nyt minulla on pieni toivon pilkahdus tässä :D

Mitäs muuta? viime viikolla olimme pari päivää maalaiselämää viettämässä taas. Merlin kävi ekaa kertaa kalassa meidän kans mutta se ei ollut kovin innoissaan tästä hommasta. Oli tosi tylsää vaan seisoa paikallaan. No merlin kalakaverihan sitten pisti hieman aktiivia kehiin ja räksytti ja juoksi pitkin rantaa. Arvatkaa monta kalaa saatiin? oikea houkutin! no monta tietenki.

Mutta astialle palailemme näyttelyiden jälkeen ja kerromme kauhukokemukset kansainvälisistä ilman mitään kehäharjoitusta! :D Hyppiikö Merlin kehässä vai karkaako hän? onko tämä hiomaton timantti syntynyt voittamaan vai onko lisäharjoitus tarpeen?

Eli odotellaan Rovaniemen juhannus näyttelyitä. Jännittää koko ajan vaan enemmän. Naksutin on hukkaantunu ja opettelu ollu vaikeampaa. Tänään kävinkin ostaan herkkuja ja uuden naksuttimen. Eniten pelottaa, että miten Merlin käyttäytyy kehässä.


Se on innostunut entistä enemmän leikkimään ja seisominen on yhtä kun istuminen. Ei kai "hieman" eka kertalaisen käyttäytymisestä voi saada hylättyä.. ? apua. mutta tosiaan Merlin on Merlin ja ihanin maailmassa. Ei sais lannistua vaan alkaa tehostamaan harjottelua. Meillä on nyt kaupunki asuntokin ja koira tuttuja entistä lähempänä. Pitää koittaa piettää jotain harjotuksia että merlin oppisi juoksemaan toisten koirienkin läsnäollessa nätisti tai edes ihmisten rinnalla nätisti. huh rankkaa hommaa nuo näyttelyt :) pitää toivoa vaan parasta.

Myöskin merlin on vaihtanut itselleen kesäturkin ja karvaa on lähtenyt enemmän kun laki sallii. Näyttää niinkun se ois laiheliini ja pikkunen kun ei oo oikein turkkia :o kaunista. :D

Merlinin äiti ja sisko tulevat myös sinne. Sekin vähän jännittää. Tunteekohan Merlin äiskää ja siskoa vai näkeekö hän edessään vain kaksi kaunista tyttöä?

Ainiin, koska muutettiin niin asuntomme on pieni kaupunki yksiö. Merlin on tottunut tosi hyvin. Yleensä sillä kestää päivä-kaksi että se rauhottuu ja tuntee paikan "kodiksi". Nyt se oli pari tuntia ja loikoili lattialla kiltisti. :) *ylpeä äiti* mutta.. tottakai meillä on edelleen myös maalaisasunto tuolla 8km päässä jossa on sitten metsää ja tilaa enemmän. :) Ollaan suuniteltu, että aikaa tultaisiin viettämään molemmissa, koska onhan meillä myös lisko karkki joka on isommalla asunnollamme. :9 Karkkihan ei välttämättä arvosta seuraa niin paljon kun ihmiset tai koirat, mutta myös prinsessamme tulee saamaan oman osuuden huomiosta. Prinssi sensiaan on ilo kuljettaa mukana joka paikkaan :)

Jani oli käyttämässä Merliniä tuossa parisen päivää sitten lähirannalla lenkillä. Rannassa on keskellä sellainen isohko joki/järvi systeemi. Toisella puolella oli ollut tyttökoiria mutta Jani ei ollut liiemmin ajatellut, että Prinssi Merlin ihan niin kauaksi jaksaisi lähteä tyttöjenkään perässä, koska joutuisi kiertämään aikamoisen mutkan rantoja pitkin. Merlinillä oli kuitenkin ässä hihassa. Se oli tehnyt hopeanuoli loikan ja hypännyt veteen. Uinut toiselle rannalle peuhaamaan naisten kanssa. Mahtoi isillä olla kiire kulkurin perään ;-)

Pakko myöntää, etten itsekään olisi tuota osannut odottaa. Merlinhän ei ole uinut vielä kertaakaan itse vaikkakin kahlata tykkää vedessä. :)

Muutama kuvainen, vaikkakin ovat viim kuun(toukokuu) puolelta väliltä niin silti tässä teille retkeltämme:

On tullut kevät ja linnut on alkaneet laulamaan täällä lapissakin. Voimme pitää parvekkeemmekin ovea auki muutaman tunnin huoletta ilman vilustumista ja tästäkös Merlin on innoissaan. Olemme laittaneet matot parvekkeen aurinkoiselle puolelle että poika voi köllötellä siellä. Merlin on raahannut kaikki lelunsa ja luunsa sinne. Siellä se päivät tarkkailee liikennettä ja ihmisiä. Se on alkanut myös kurkkia ikkunasta jos parvekkeen ovi on kiinni. Ollaankin poikaystävän kanssa naurettu, että naapurit luulee meitä kauheiksi kyttääjiksi kun verkot heilahtelee ja tumma hahmo näkyy ikkunassa tuon tuostakin. :))

Ilmoitettiin Merlin nyt sitten vihdoin niihin meganäyttelyihin. hui kauhia kun minua/meitä jännittää!! :-D Oon kaiken lisäksi hukannu merlinin naksuttimen niin asioiden opettelu nakkiherkuista huolimatta ei olekkaan niin helppoa. Pitänee lähteä keskustaan kipittelemään uuden naksun perässä.

Merlinillä lähtee myös ihanan paljon karvaa. Kauheita tuppoja on löytynyt sieltä täältä ja harjatessa näyttää että siitä läjästä vois huovuttaa vaikka lapaset.

Löysin tänään myös jonkun royal canin järjestämän koiramarssi tapahtuman. Pakko kyllä informoida muuta perhettä ja toivoa hyvää säätä. Sinne lähdetään muita koiria tarkkaileen ja omaa koiraa tutustuttamaan kaupungin vilinään. :)

Tosiaan käytin pari päivää Lampsijärvellä iskän luona viettämässä. Kerrankin ilmat salli ja oltiin ulkona. Merlinhän tietenkin oli mielissään kun sai juosta ees taas, ulos sisälle ulos sisälle ja keskustella toisten koirien kanssa. Sitten rakennettiin 2,5h lumilinnaa ja merlin oli tottakai suuri tärkeä avustava kaivuri. :) Olihan se illalla väsyny kun mentiin sisälle. Nukkui kun tukki!